SIJOITUSTIEDOT

En tiiä miten aloittaisin tän postauksen, joten mennään vaan suoraan asiaan. Eli mulla on perhe.

En itekkään oikein voi uskoa tätä, koska niin kauan oon miettiny, että millanen perhe sieltä tulee. Ja nyt koko kesän - vielä tiiviimmin lentotietojen saapumisen jälkeen - oon tarkistellut sähköpostia. Taas tänä aamuna tarkistin sen, eikä sijoitustietoja näkynyt. Jatkoin vaan normaalisti päivää eteenpäin ja kävin hakemassa postin. Kävin niitä läpi ja sanomalehtien ja muiden kirjeiden seassa oli paksu kirjekuori AFS:ltä. Ajattelin, että no se varmaan on vaan jotain ohjeistuksia lähtöä varten, koska enhän mä olettanut että sijoitustiedot tulevat postissa kirjeenä eivätkä sähköpostiin.

Siellä ne kuitenkin oli, ja lisäksi siellä oli vielä monta sivua vinkkejä ja tietoa esimerkiksi Irlannin kouluista, juhlapäivistä ja ruoasta.

"Dear Student. You will be very welcome to our home in Co. Clare"

Tuun siis viettämään mun vaihtovuoden länsi-Irlannissa, County Claressa, eli suomeksi vissiin Claren kreivikunnassa. Mun hostperheeseen kuuluu hostvanhemmat ja -96 syntynyt host-veli, joka on viikonloput kotona, jos ymmärsin oikein. Mun hosteilla on myös 8 kuukautta vanha husky nimeltä Dexter (joka on muuten ihan hurjan suloinen!) Mun perhe Irlannissa on siis aika erilainen kuin täällä Suomessa, koska Irlannissa mulla ei tule olemaan pikkusisaruksia ja olen tavallaan ainoa lapsi joka on siellä myös arkena.

Tuun käymään koulua Ennisissä, Claren county townissa, jossa on noin 25 000 asukasta. Sieltä hosteilta Ennisiin on siis joitain kilometrejä. Mun koulun nimi on Coláiste Muire, ja se on katolinen tyttökoulu. Uskon siis, että koulukin tulee olemaan hyvin erilaista kuin täällä Suomessa. Meen viidennelle luokalle, jossa oppilaat ovat 16-17-vuotiaita. Irlannissa on siis käytössä koulupuvut, ja Coláiste Muiressa siihen kuuluu ainakin vaaleansininen kauluspaita, tummansininen neule ja sininen hame sekä mustat kengät. Odotan tota koulupukua innolla, vaikka moni sanookin että siihen kyllästyy vähän ajan kuluttua.

Soitin myös mun host-äidille ja se puhelu jännitti mua tosi paljon. Hänellä oli tosi vahva aksentti ja mulla oli pieniä vaikeuksia saada selvää, mutta tajusin suurimman osan onneksi. Oon tosi onnellinen, koska ensivaikutelma tästä perheestä on tosi hyvä ja mulla on tervetullut olo. Alotettiin tosiaan jo vähän Whatsapp-keskusteluakin sen host-äidin kanssa.

Koska kello on nyt jo mennyt yli puolenyön, niin lähtöön on 39 päivää! Ihan hullua.

Kiitos kun luit tämän postauksen, toivottavasti tykkäsit!