20 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ

Siitä on taas jonkin aikaa kun oon kirjoitellut, mutta täällä ollaan taas. Tää on enemmän tällanen pohdiskelupostaus kun sellainen, missä tulisi jotain uutta infoa, mutta tykkään itse ainakin lueskella muiden vaihtarien tuntemuksista. Mulla on tosiaan 20 päivää eli noin kolme viikkoa aikaa lähtöön ja olo on aika sekava.

Suurimmalla osalla mun kavereista alkaa koulu jo tällä viikolla ja se tuntuu jotenkin tosi hassulta ajatella, että muut palaa arkeen mutta mä en tule kokemaan sitä perus kouluarkea Suomessa vielä vuoteen. Tuntuu hassulta, kun huomaan kauhistelevani miten mun kaverit muuttavat eri paikkakunnille alottaessaan lukion vaikka ite oon muuttamassa lukuvuodeksi ihan eri maahan. Monet kysyy että jännittääkö jo ja sanovat jännittävänsä puolestani, muttei mua jännitä. En edes tajua, miten lähellä se lähtö oikeasti on, tajuan sen varmaan vasta lentokoneessa. Oon Irlannissa 281 päivää ja se tuntuu niin lyhyeltä ajalta, mutta toisaalta taas tajuan että sen aikana voi tapahtua vaikka mitä, ehdin kokea niin monia asioita ja puhua niin monelle uudelle ihmiselle sen aikana.

Mun pitäisi ehkä pikkuhiljaa alkaa miettimään pakkaamisia ja ostamaan tuliaisia ja asioita, joita vielä tarvitsisin matkaan. Kun pääsen tällä viikolla kotiin, mun pitää aloittaa lähtöön valmistautuminen kunnolla, jottei kaikki jää viime hetkeen (niin kuin mun asioilla on tapana jäädä). Oon lukenut ja seuraillut muiden vaihtareiden blogeja ja instagrameja, koska mun mielestä on tosi kiva seurata miten muiden vaihtovuosi etenee. Oon kanssa selaillut pakkauslistoja, mutta tuntuu silti etten saa mitään aikaan, koska ajattelen aina että onhan mulla tässä vielä tosi monta päivää jäljellä. Toisinaan taas tuntuu että päivät loppuu kesken.

Musta tuntuu kamalalta ajatella, että pian pitää myös sanoa kavereille heipat. Vaikka tavallaan tiedostan, ettei ne mihinkään mun vuoden aikana katoa, niin se hirvittää silti. Oon sanonut heipat jo muutamille ihmisille, esimerkiksi mun kummitädille ja hänen tyttärelleen, mun tädille ja kahdelle serkulle ja toisille isovanhemmille. Mun hyvä kaveri oli myös meidän mökillä kaksi yötä ja häntäkään en näe enää ennen lähtöä ja tulee ihan hirveä ikävä. Osa mun kavereista myös asuu niin kaukana, ettei saada oikein sovittua mitään tapaamista enää.

Oon nyt viimesimmän postauksen jälkeen esimerkiks käynyt Suomenlinnassa, josta suurin osa näistä kuvista on (kuvat by maiju). Olin myös mökillä, jossa muuten kaaduin portaissa ja nyt en pysty astumaan toisella jalalla, mutta ehkä tästä selvitään :D Kirjottelen nyt kylpylästä jossa ollaan kaksi yötä, koska mennään käymään Powerparkissa.

Oon jutellut viime päivinä myös aika paljon mun host-äidille ja mun host-perheen kahdelle aiemmalle vaihtarille, joista kumpikin on tosi mukavia. Mulla on tosi tervetullut olo ja vaikka mulla tuleekin ikävä Suomea ja mun kavereita täällä, en malta odottaa host-perheen tapaamista ja mun tulevaa vuotta Irlannissa.

Nyt alan nukkumaan, onnea kaikille koulujen alkuun! <3